Tämä aiheutti minulle stressiä oman raakaruokintamatkani alussa. Olin ostanut ohjelman, jonka avulla laskin miten paljon Ritchie saa mitäkin ravintoaineita, ja sain hirveän stressikohtauksen, jos numerot näyttivät muuta kuin NRC vaatimukset.

Sittemmin olen ymmärtänyt ettei asia ole niin yksinkertainen. Kukaan ei voi tietää tarkalleen minkä verran tiettyjä ravintoaineita on missäkin palassa lihaa, luuta tai sisäelintä, koska sitä varten pitäisi testata juuri se pala, mitä on kissallensa syöttämässä. Ja sehän on liian myöhäistä, kun kissa on sitä jo sisuksiinsa imaisemassa. Lisäksi luomulihassa on tutkitusti enemmän ravintoaineita. Se, mitä eläin on ennen lihoiksi joutumistaan syönyt ja missä ympäristössä se on elänyt, vaikuttaa myös paljon lihan ravintosisältöön.

NRC, AAFCO ja FEDIAF minimisuositukset ovat juuri niitä, minimisuosituksia. Ne pohjautuvat teolliseen muonaan ja niiden valmistamisessa tavattuihin ongelmiin. Lämpökäsittely ja massan veivaaminen vaikuttavat negatiivisesti ravintoaineiden määriin, joten siksi säädetyt lisäaineiden määrät voivat olla melkoisen korkeita verrattuna tuoreeseen ruokaan, joka ei ole käynyt läpi samanlaista käsittelyrumbaa. Ongelmaksi muodostuu myös se, että suositusten taustalla ei ole vankkaa dataa vaan määrät voivat olla jopa keskimäärän arvailua. Näin esimerkiksi sinkkimäärien kohdalla kissalle. NRC arvioima määrä perustuu kahteen tutkimukseen, joiden tulos oli ristiriidassa keskenään, joten ottivat ja laittoivat sitten keskeltä poikki ja se oli sillä hyvä.

Luonnollisessa muodossa esiintyvät ravintoaineet eivät myöskään käyttäydy samalla tavalla kuin laboratoriossa tehdyt, synteettiset aineet. On vaikeaa annostella liikaa luonnollisessa muodossa olevaa, esimerkiksi kananmunasta saatavaa, D-vitamiinia, koska kissa saa löysän vatsan ennen kuin päästään lähimainkaan yliannostuksen partaalle. Toisin on synteettisen D-vitamiinin kanssa. Lähivuosina on ollut useampi teollisen muonan takaisinkutsu, johtuen havaituista, toksisista määristä D-vitamiinia. Näitä isoilta merkeiltä kuten Hill's Pet Food ja Purina. D-vitamiini on rasvaliukoinen, joten se varastoituu kissan rasvakudokseen ja liikamäärä voi aiheuttaa jopa kissan kuoleman. Käy ihmeessä lukemassa Susan Thixtonin artikkeli vuodelta 2019 Hill's takaisinvetojen jälkeen: https://truthaboutpetfood.com/why-so-many-excess-vitamin-d-recalls/

Se, että en enää stressaa tarkoista milligrammamääristä, ei tarkoita etteivätkö nykyiset suositukset anna kuitenkin osviittaa kissojen tarpeisiin. Ruokakuppiin ei voi laittaa esimerkiksi pelkkää lihaa ja olettaa kissan pärjäävän sillä. Silloin joudutaan nopeasti ongelmiin ja kissan terveys kärsii. Perustietoutta tarvitaan, mutta ei tarvitse olla Nobel-tason tieteilijä, jotta osaisi ruokkia kissansa sen terveyttä ja pitkää ikää edistävällä tavalla. Internet on tiedon ihmemaa, mutta siihen suohon on myös helppo hukkua. Sitä varten perustin Kenonai Raw palvelun. Haluan voimaannuttaa kissanomistajat ruokkimaan kissaansa lajityypillisesti ja mutta molempien osapuolten tarpeisiin sopivasti. Jos omistaja kokee raakaruokinnan liian monimutkaiseksi, niin silloinhan ei mitään tapahdu, ja jatketaan samalla mallilla, ja hypätään eläinlääkärin luona sammuttelemassa terveydentilan tulipaloja.

Jos koet itselläsi olevan tarvetta lisäapuun tai tunnet jonkun, joka avustani hyötyisi, niin minulle voi laittaa suoraa sähköpostia osoitteeseen info@kenonairaw.fi tai voi käydä tutkailemassa tarjoamieni palveluiden sisältöä verkkosivullani www.kenonairaw.fi

Toivon kissallesi pitkää ja tervettä ikää,

Iida

--------------------

Detta orsakade mig stress i början av min egen råfodringsresa. Jag hade köpt ett program som hjälpte mig att räkna ut hur mycket näringsämnen Ritchie får i sig, och jag fick en rejäl stressreaktion om siffrorna inte exakt matchade NRC:s rekommendationer.

Senare har jag insett att det inte är så enkelt. Ingen kan exakt veta hur mycket av ett visst näringsämne det finns i en viss bit kött, ben eller organ, eftersom det skulle krävas analys av just den biten man matar sin katt med – och då är det redan för sent, för katten har redan slukat den. Ekologiskt kött innehåller dessutom bevisligen mer näringsämnen. Vad djuret har ätit innan det blev slaktat och vilken miljö det levt i påverkar också köttets näringsinnehåll.

NRC:s, AAFCO:s och FEDIAF:s minimirekommendationer är just det – minimirekommendationer. De baseras på industriellt foder och de problem som uppstått under tillverkningen. Värmebehandling och bearbetning påverkar näringsinnehållet negativt, vilket är anledningen till att nivåerna av tillsatta näringsämnen i torrfoder ofta är mycket högre än i färsk mat som inte genomgått samma process. Ett ytterligare problem är att rekommendationerna inte alltid har en solid vetenskaplig grund utan kan vara rena gissningar. Zinkrekommendationerna för katter, till exempel, bygger på två studier med motstridiga resultat, och NRC valde då ett medelvärde som kompromiss.

Näringsämnen i sin naturliga form beter sig inte heller likadant som syntetiska ämnen framställda i laboratorium. Det är svårt att överdosera D-vitamin från naturliga källor som ägg, eftersom katten får lös mage långt innan man ens är i närheten av en överdos. Det är inte samma sak med syntetisk D-vitamin. Under de senaste åren har flera återkallelser skett av industriellt foder på grund av toxiska nivåer av D-vitamin, bland annat från stora märken som Hill's Pet Food och Purina. D-vitamin är fettlösligt och lagras i kattens kroppsfett, och för höga nivåer kan till och med leda till döden. Läs gärna Susan Thixtons artikel från 2019 efter återkallelserna från Hill's: https://truthaboutpetfood.com/why-so-many-excess-vitamin-d-recalls/

Att jag inte längre stressar över exakta milligram betyder inte att rekommendationerna är värdelösa. De ger ändå vägledning kring kattens näringsbehov. Man kan inte lägga bara kött i matskålen och tro att katten mår bra på det – det leder snabbt till problem och ohälsa. En grundläggande förståelse behövs, men man behöver inte vara Nobelpristagare för att kunna ge sin katt en artanpassad och hälsosam kost. Internet är en fantastisk kunskapskälla, men det är också lätt att gå vilse. Därför grundade jag Kenonai Raw – för att ge kattägare verktyg att mata sina katter på ett sätt som gynnar både kattens arttypiska behov och ägarens vardag. Om en ägare upplever att färskfoder är för komplicerat, då händer ingenting – och vi fortsätter att springa till veterinären för att släcka hälsobränder.

Om du känner att du behöver mer hjälp eller känner någon som skulle ha nytta av mitt stöd, är du varmt välkommen att mejla mig direkt på info@kenonairaw.fi eller titta på mina tjänster på www.kenonairaw.fi.

Jag önskar din katt ett långt och hälsosamt liv,

Iida

--------------------

This caused me a lot of stress at the beginning of my own raw feeding journey. I had purchased a program to help calculate how much of each nutrient Ritchie was getting, and I would have a full-blown stress attack if the numbers didn’t match the NRC requirements exactly.

Since then, I’ve realized it’s not that simple. No one can know exactly how many nutrients are in a specific piece of meat, bone, or organ unless they test that exact piece – and by then, your cat has already gobbled it down. Also, organic meat has been shown to contain more nutrients. What the animal ate before it was slaughtered and the environment it lived in also significantly affect the nutrient content of the meat.

The NRC, AAFCO, and FEDIAF guidelines are just that – minimum recommendations. They are based on commercial pet food and the issues found during its production. Heat treatment and mass processing negatively impact nutrient levels, which is why the amounts of added nutrients in kibble can be significantly higher than in fresh food that hasn’t been processed in the same way. Another problem is that the recommendations aren't always based on strong data – they can even be educated guesses. For example, the NRC’s zinc recommendation for cats is based on two conflicting studies. So they simply took the average and called it good.

Naturally occurring nutrients also don’t behave the same way as lab-made, synthetic nutrients. It's hard to overdose on D-vitamin from natural sources like eggs because a cat will get diarrhea long before reaching toxic levels. But that’s not the case with synthetic D-vitamin. In recent years, there have been multiple recalls of commercial pet food due to toxic levels of D-vitamin – even from big brands like Hill’s Pet Food and Purina. D-vitamin is fat-soluble and gets stored in the cat’s fat tissue, and an overdose can even be fatal. You can read more in Susan Thixton’s 2019 article following the Hill’s recalls: https://truthaboutpetfood.com/why-so-many-excess-vitamin-d-recalls/

The fact that I no longer stress about exact milligram values doesn’t mean current recommendations are useless – they still provide a baseline understanding of what cats need. You can’t just put plain meat in the bowl and expect your cat to thrive. That will quickly lead to problems and poor health. Basic knowledge is essential, but you don’t need to be a Nobel-level scientist to feed your cat in a way that supports their health and longevity. The internet is a treasure trove of information, but it’s also easy to get lost in it. That’s why I founded Kenonai Raw – to empower cat owners to feed their cats species-appropriately, in a way that suits both the cat and the owner. If the owner feels raw feeding is too complicated, then nothing changes – and we continue putting out health fires at the vet’s office.

If you feel you need extra support or know someone who might benefit from my help, feel free to email me directly at info@kenonairaw.fi or check out the services I offer on my website www.kenonairaw.fi.

Wishing your cat a long and healthy life,

Iida